Salone

Giorgio Vasari kirjoittaa ”Taiteilijaelämäkertojensa” toisessa painoksessa 1568, että Giulio Romano olisi vastannut myös villan maalauskoristelusta. Nykytutkimuksen perusteella salonen eli pääsalin freskot ovat kuitenkin Raffaellon koulukuntaan kuuluneiden Polidoro da Caravaggion ja Maturinon maalaamia.

Vaakunat ja tunnukset

Salonen katossa ovat säilyneet Baldassarre Turinin ja hänen päämiestensä paavi Leo X:n ja Clemens VII:n tunnukset. Turinin omassa tunnuksessa on latinankielinen lause ALTORE ALTO IT FIDES ALTIUS (vapaasti käännettynä ‘mitä korkeampi herra sitä suurempi uskollisuus’) sekä vinttikoira, joka katsoo kohti leijonaa. Eläimet on yhdistetty valonsäteillä, jotka johtavat leijonan sydämestä koiran suuhun. Tunnuksen tulkinta on selkeä: vinttikoira on Turinin symboli, ja se esiintyy myös suvun vaakunassa, joka on säilynyt huvilan puutarhassa ja Turinin hautamuistomerkissä Pescian tuomiokirkossa.

Leijona puolestaan viittaa Leo X:een ja Medici-sukuun, samoin kuin taustalla olevat laakerinlehdet. Tunnuksen lause korostaa Turinin suurta uskollisuutta Leo X:ttä kohtaan: hän oli jopa seurannut isäntäänsä sotavankeuteen vuonna 1512 ennen tämän valitsemista paaviksi.

Paavi Leo X:n tunnukset SUAVE (‘lempeä’) ja SEMPER (‘aina’) ovat stukkoreliefiä. Suave-tunnuksessa on ikeen kuva, ja se viittaa Raamatun lauseeseen iugum meum suave, ”ikeeni on hyvä kantaa” (Matteus 11:30), ja viittaa Medicien ”lempeään” paluuseen Firenzeen 18 vuoden maanpaon jälkeen. Sormuksen ympäröivä Semper taas on Medici-suvun mahdin perustajan Cosimo ”il Vecchion” aikoihin periytyvä motto.

Clemens VII:n soikeassa, maalatussa tunnuksessa on teksti CANDOR ILLESUS (’nuhteettomuus ei vahingoitu’) ja kuva auringonsäteestä, joka kristallipallon läpi loistaessaan sytyttää palamaan puun mutta ei valkoista nauhaa. Sama tunnus löytyy myös Vatikaanin museoiden Raffaellon maalaamista huoneista sekä muista Medici-suvun rakennuksista, kuten Villa Madamasta. Tunnus viittaa Clemens-paavin ”turmeltumattomuuteen” vihollistensa edessä.

Katon keskellä on Borghese-sukuisen paavi Paavali V:n suuri vaakuna (musta kotka ja valkoinen lohikäärme). Hän vieraili huvilassa vuonna 1608, jolloin huvilan omistivat jo Lantet, Borghesejen sukulaiset. Myös katon kulmissa toistuvat vaakunat ovat merkkejä perheiden sukulaisuussuhteista: Borghesen kotka ja lohikäärme on yhdistetty Lante-suvun kolmeen valkeaan kotkaan. Koristelu lienee kardinaali Marcello Lanten (1569-1652) ajoilta, koska koillisnurkassa on hänen äidinpuoleisen sukunsa Maffein vaakuna. Kardinaalin oma vaakuna on sivuhuoneiden katossa.

Salonen katon maalausten ikonografinen sisältö on Henrik Liliuksen mukaan suorassa yhteydessä Medicien propagandaan, jonka mukaan firenzeläisen Giovanni de’ Medicin valitseminen paavi Leo X:ksi aloitti uuden ”kulta-ajan” Roomassa.

Katon alkuperäiset freskot

Katto alkuperäisessä asussaan.

Salin kattoa aikanaan koristaneet neljä freskoa ovat nykyään Palazzo Zuccarissa, jossa sijaitsee Saksan taidehistoriallinen instituutti Biblioteca Hertziana. Niiden aiheina ovat antiikin Janiculum-kukkulan tarut ja legendat: Januksen ja Saturnuksen kohtaaminen, Numa Pompiliuksen haudan löytyminen, Clelian pako ja Clelian vapautuminen. Katon pienemmissä kuvakentissä on ollut 32 freskoa, joissa on kuvattu amoriineja ja mytologisia aiheita. 

Ensimmäisessä kattofreskossa on kuvattu kaksikasvoisen Janus-jumalan ja Saturnuksen kohtaaminen Janiculum-kukkulalla ennen Rooman kaupungin perustamista. Kohtaaminen merkitsi antiikinaikaisen kultakauden alkua, johon 1500-luvun alussa rinnastettiin Leo X:n valinta paavin istuimelle. Lisäksi Leo X:n hovin korkea kirkonmies ja oppinut Egidius Viterbolainen vertaa historiateoksessaan Janusta etruskien uskonnon perustajana Pyhään Pietariin, Rooman kirkon perustajaan. Samaan aikaan kirjoittaneen Giovanni Nannin (Annio da Viterbo) mukaan kultakaudella Janus hallitsi Etruriaa yhdessä Saturnuksen kanssa.

Fresco.
Januksen ja Saturnuksen kohtaaminen

Toisessa freskossa on kuvattu Numa Pompiliuksen haudan löytyminen Janiculum kukkulalta. Numa Pompilius oli legendaarinen Rooman toinen kuningas, Romuluksen seuraaja. Hän oli myös varhaisen Rooman uskonnollisen elämän järjestäjä, lakien laatija ja ensimmäinen ylipappi, pontifex maximus. Tarinan mukaan noin 500 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 181 eaa, Janiculum-kukkulan juurelta paljastui kaksi arkkua, joista toinen oli Numan hauta ja toisessa olivat hänen lakikirjansa tai toisen version mukaan Sibyllan ennustuskirjat. Kuvassa kirjoja nostetaan haudasta ja – aikakaudet ylittäen – taustalla näkyy vastarakennettu Villa Lante. Tässäkin maalauksessa voidaan nähdä selvä yhteys paavi Leo X:een ja hänen keskeiseen rooliinsa roomalaisten uskonnollisessa elämässä, sillä myös paavien arvonimi on pontifex maximus. [KUVA]

Fresco.
Numa Pompiliuksen haudan löytyminen

Kolmas ja neljäs fresko kuvaavat Clelia-nimisen roomalaisen tytön legendaa varhaisen tasavallan ajalta. Etruskikuningas Lars Porsenna oli sodassa Roomaa vastaan pystyttänyt leirinsä Janiculum-kukkulalle. Roomalaiset joutuivat rauhansopimuksen panttina luovuttamaan vankeina etruskien leiriin joukon tyttöjä, joiden joukossa oli myös ylhäinen Clelia. Rohkea Clelia järjesti vankien paon leiristä uimalla Tiber-joen yli.  

Fresco.
Clelian pako

Kunniantuntoiset roomalaiset palauttivat tytöt Porsennan leiriin, jossa Clelia otti syyn paosta harteilleen ja vannoi myös pakenevansa uudelleen. Porsenna vaikuttui roomalaisten velvollisuudentunnosta ja Clelian rohkeudesta ja vapautti tytöt.  Kuva-aihe voidaan myös kytkeä Medicien propagandaan. Etruskien ja roomalaisten solmima rauha vertautuu Rooman ja Firenzen liittoon Leo X:n johdolla. 

Fresco.
Clelian vapautuminen
Kuvituskuva.
Kaksipäinen Janus.

Alkuperäisillä paikoillaan katossa on simpukkakehyksissä stukosta muovattuja muotokuvia, jotka ovat suorassa yhteydessä maalauksiin. Ikkunoiden yläpuolella ovat kaksipäinen Janus ja parrakas Saturnus. Eteläsivulla ovat etruskien ja roomalaisten välisen sodan päähenkilöt: roomalaisneito Clelia ja komeaan sotisopaan pukeutunut etruskikuningas Lars Porsenna. Takan yläpuolella on toinen parrakas mies, mahdollisesti Numa Pompilius, sekä naishahmo, ehkä Vesta, jonka kultti luotiin Roomaan Numa Pompiliuksen aikana, tai Numan puoliso, lähdenymfi Egeria. Itäsivulla (loggian puolella) nähdään nuori viininjumala Bacchus viinirypäleterttuineen ja hänen puolisonsa Ariadne, jonka alastoman rintakehän yli kulkee nauha. Nämä hahmot viittaavat todennäköisesti villan viinitarhoihin ja huvilaelämän mukavuuksiin ja viininautintoihin.

Seinät ja kipsireliefit

Sokrates Potidean tasitelussa.

Salonen seinät on maalattu arvokkaita värillisiä marmorilaattoja jäljitellen. Mallina ovat olleet antiikin keisariajan rakennukset kuten Pantheon. Vuoden 1974 restauroinnin yhteydessä osa tästä koristelusta tuotiin esiin ja osa seinistä jätettiin uusklassiseen ulkoasuunsa merkiksi arkkitehti Giuseppe Valadier’n vuonna 1807 tekemistä muutostöistä. Valadier’n ajalta ovat myös ovien yläpuolella olevat Antonio Canovan kipsireliefit, joiden aiheina ovat ”Sokrates Potidean taistelussa” ja ”Sokrates hyvästelee perheensä” (länsiseinä, Valentin de Boulognen taulun molemmin puolin), ”Bacchuksen syntymä” ja ”Adoniksen kuolema” (eteläseinä) sekä ”Opettaa tietämättömiä” ja ”Ruokkia nälkiintyneitä” (itäseinä, loggian puoli).

Valentin de Boulognen maalaus

Allegoria d'Italia- öljymaalus.
Allegoria d’Italia, Valentin de Boulogne (1591–1632)

Salin suuri öljymaalaus on pitkään Roomassa työskennelleen ranskalaisen Valentin de Boulognen (1591–1632) maalaama Allegoria d’Italia (alkuperäiseltä nimeltään Historia d’Italia). Teos kuuluu Valentin de Boulognen pääteoksiin, ja sen merkittävyyttä on nostettu esille useassa näyttelyssä. Vuosina 2016-2017 teos oli yksi Pariisin Louvressa ja New Yorkin Metropolitan Museum of Artin järjestetyn Valentin de Boulogne -näyttelyn vetonauloista. Villa Lanteen maalauksen hankki arkeologi Wolfgang Helbig vuonna 1899 Palazzo Sciarran huutokaupasta.

Maalauksen tornikruunuinen naishahmo, jolla on käsissään keihäs ja kilpi, on Italian henkilöitymä. Hahmon jaloissa viljantähkät ja hedelmät symboloivat maan hedelmällisyyttä. Alaosassa kaksi parrakasta, alastonta mieshahmoa edustavat Italian kahta suurta jokea Tiberiä (symboloi Roomaa ja kirkkovaltiota, tunnuksinaan susi ja kaksoset Romulus ja Remus) ja Arnoa (Firenze ja Toscana, tunnuksena leijona). Valentin jäljittelee Caravaggioa voimakkaine valo- ja varjokontrasteineen. Hän maalasi taulu kardinaali Francesco Barberinin tilauksesta vuoden 1628 ylimääräisen pyhän vuoden kunniaksi. Vasemmassa yläkulmassa onkin puunruko, josta nousee parvi mehiläisiä Barberini-suvun symbolina.

Kirjallisuus:

Jussi Hanska: Valentin de Boulogne ja Villa Lante