Wolfgang Helbig: tutkija ja taidekauppias

IRF Historia

Villa Lanten historiaan merkittävästi vaikuttanut arkeologi Wolfgang Helbig oli merkittävä mutta kiisteltykin antiikin tutkija, innokas tutkimusmatkailija, maailmanmies ja yhteiskunnallinen keskustelija.

Dresdenistä Campidogliolle ja Napoliin – ja lopulta Villa Lanteen. Arkeologi Wolfgang Helbigin elämästä ei paikkoja ja jännitystä puuttunut. Helbigin aikoina Villa Lantesta kasvoi kulttuurisalonki, jossa ajan intellektuellit kohtasivat loggian virvoittavalla parvekkeella Rooman panoraama taustallaan.

Helbig innostui antiikista jo nuorena – hän opiskeli Göttingenin yliopistossa klassista filologiaa ja arkeologiaa, ja lahjakkaalle miehelle myönnettiin valmistumisen jälkeen stipendi Saksan arkeologiseen instituuttiin Roomaan. Instituutti kohosi Rooman perustamispaikalla Campidoglio-kukkulalla, jossa ajan antiikin tutkijat tapasivat ja kehittivät alan huippututkimusta.

Tutkimusmatkoja Napolissa, rakkautta Via Appialla

Campidoglio ei kuitenkaan riittänyt nuorelle tutkijalle – tutkimukset veivät hänet muun muassa Tarquiniaan, josta oli löydetty arkeologisesti tärkeitä etruskihautoja, kuten yltäkylläisesti koristeltu Tomba del Citaredo. Tärkein matka suuntautui kuitenkin Napoliin, jonne Saksan arkeologisen instituutin johtaja Wilhelm Henzen päätti lähettää nuoren Helbigin paitsi tämän tieteellisten lahjojen, myös sopivan luonteen vuoksi: hän uskoi, että Helbig tulisi hyvin toimeen haasteellisena pidettyjen napolilaisten kanssa sosiaalisen ja diplomaattisen luonteensa ansiosta. Hänen tehtäväkseen tuli kerätä tietoa Pompeiin arkeologisista kaivauksista, ja erityisesti Helbig kiinnostui pompeijilaisesta maalaustaiteesta. Maalauksista tehtyjä piirroksia säilytetään tänäkin päivänä Saksan arkeologisessa instituutissa Roomassa.

Innostavuudestaan huolimatta tutkijan leipä ei ollut leveä – Helbigin taloudellinen tilanne heikentyi uhkaavasti matkojen jälkeen. Pitkään rahapulasta ei tarvinnyt kärsiä, koska Helbig nimitettiin arkeologisen instituutin varajohtajaksi vain 26-vuotiaana. Samoihin aikoihin hänelle tarjottiin myös Napolin yliopiston arkeologian professorin tehtävää, mutta Helbig valitsi instituutin. Entisestään taloustilannetta edisti avioliitto venäläisen ruhtinattaren, Nadejda (Nadine) Schahowskoyn, kanssa, jonka Helbig tapasi eräällä instituutin opastetuista kierroksista, joka suuntauti Via Appialle. Nadinen kautta Helbig tutustui eurooppalaiseen aristokratiaan ja italialaiseen yläluokkaan, jonka yksityiskokoelmista löytyi useita arvokkaita, tutkimisen arvoisia taideaarteita. Avioliitto oli siis edullinen myös tieteellisessä mielessä. Toisaalta avioliitto aiheutti myös jännitteitä: Roomassa Helbigin yhteyksiä venäläiseen tiedemaailmaan ei aina katsottu hyvällä.

Läpikotaisin antiikin mies – niin tutkimuksessa kuin juhlinnan tuiskeessa

Tutkimukset ja henkilökohtaiset syyt veivät Helbigin useille matkoille ulkomaille, etenkin tsaarin aikaiselle Venäjälle. Hän ei kuitenkaan ollut vain seikkailija, vaan myös aikansa merkittävä tutkija. Monografiassa Die Italiker in der Po-Ebene hän muun muassa esitti teorian itaalisten kansojen keskieurooppalaisesta alkuperästä. Uraa-uurtavassa teoksessaan L’épopée homérique expliquée par les monuments Helbig taas osoitti yhteyden pronssi- ja rautakauden esineiden ja homeeristen runojen välillä. Helbig oli myös aikanaan edistyksellinen arkeologi; hän ei ollut kiinnostunut vain yksittäisistä arkeologista esineistä, vaan pyrki asettamaan ne laajempaan sosiaaliseen ja historialliseen kontekstiin.

Helbig piirsi omin käsin useita löytämistään esineistä, ja piirroksia säilytetään tänäkin päivänä Rooman saksalaisessa arkeologisessa instituutissa. Myös osa hänen kirjoittamistaan kirjeistä on säilynyt. Niistä voi nähdä, kuinka Helbig toimi eräänlaisena viestinviejänä eurooppalaisten museoiden ja antiikkimarkkinoiden välillä. Helbigin ansiosta Berliinin kaupunginmuseo päätyi mm. ostamaan sarjan Cerveterin terrakottaveistoksia. Antiikkikaupalle aikakausi olikin otollinen: lukuisat kaivaukset toivat esiin yhä uusia aarteita. Arkeologi Margherita Guarducci kuvaili ajan Roomaa jopa ”antiikkikauppiaiden Eldoradoksi”.

Kuuluisa ja kiistelty tapaus on Helbigin julkaisema Fibula Prenestina, johon on raapustettu varhaisin tunnettu latinankielinen piirtokirjoitus. Guarducci väitti solkea Helbigin yhdessä roomalaisten antiikkikauppiaiden kanssa tekemäksi väärennöksi. Vasta viime vuosina Helbigin maine on lopullisesti pystytty puhdistamaan Guarduccin ilmeisen perättömien syytösten jäljiltä.

Tässä Eldoradossa Helbig oli Henzenin mukaan tulisieluinen mies, joka otti innokkaasti kantaa myös politiikkaan ja ajankohtaisiin asioihin. Hän elikin myrskyisinä aikoina: vuonna 1870 paavien hallitsema Rooma liitettiin vastikään yhdistyneeseen nuoreen Italian valtioon. Kunnon protestantin tavoin Helbig ilmaisi tyytyväisyytensä paavien vallan lopusta, mutta ei toisaalta myöskään luottanut idealistisesti Rooman kulttuuriseen uudelleensyntymään vallanvaihdon jälkeen. Hän katsoi tapahtumia ennen kaikkea pragmaattiselta kannalta: Vaikeutuisiko instituutin toiminta vallanvaihdon jälkeen?

Vuonna 1877 instituutti sai uuden pääpaikan Campidogliolla, ja Helbig järjesti tapahtuman kunniaksi juhlakonferenssin. Helbigin persoonassa vuorottelivat kuitenkin aina maailmanmiehen ja tutkijan piirteet: kun kaksi vuotta myöhemmin juhlittiin instituutin 50-vuotisjuhlia, laittoi Helbig esimerkiksi juhliin osallistuneet leidit ja stipendiaatit esittämään kohtauksia antiikin mytologiasta.

Villa Lantessa piano soi ja keskustelut soljuvat

Instituutin vanha johtaja Henzen kuoli vuonna 1887, mutta Helbigiä ei hänen toiveista huolimatta nimitetty instituutin pääpaikalle. Helbig loukkaantui päätöksestä niin, että päätti katkaista välit instituuttiin kokonaan. Arkeologiaa hän ei silti hylännyt, vaan päätti jatkaa tutkimuksiaan yksityisesti Gianicolo-kukkulalla kohoavassa Villa Lantessa. Helbigin vaimo Nadine oli merkittävä pianisti, ja hänen emännöimänään Helbigien kodista, ensin Campidogliolla ja myöhemmin Villa Lantessa kehittyi kulttuurisalonki, jossa viihtyivät muun muassa säveltäjät Richard Wagner, Edward Grieg ja Franz Liszt sekä kirjailijat Gabriele D’Annunzio, Romain Rolland ja Rainer Maria Rilke.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Helbigit saivat Italian kuninkaalta luvan viipyä villassa – itse kuningasperhekin oli vieraillut siellä. Helbig menehtyi vuonna 1915, ja hänen hautansa voi löytyy Rooman protestanttiselta hautausmaalta. Helbigien poika Demetrio oli Italian ilmavoimien kenraali, kemisti ja ilmailun pioneeri, jonka 1900-luvun alussa ottamat kuumailmapallokuvat Roomasta ovat jääneet valokuvauksen historiaan. Demetrio Helbig osti Villa Lanten vuonna 1905. Tytär Elisabethista (Lili Morani) sen sijaan tuli taidemaalari, ja hänen muistelmiensa ansiosta tunnemme myös hieman kodin kulttuurisalongin elämää.

Saija Räsänen

Lähteet:
WOLFGANG HELBIG E LA SCIENZA DELL’ANTICHITÀ DEL SUO TEMPO. Atti del Convegno Internazionale in occasione del 170 compleanno di Wolfgang Helbig.A cura di SIMO ÖRMÄ & KAJ SANDBERG. Roma 2011.
http://www.treccani.it/enciclopedia/wolfgang-helbig_%28Dizionario_Biografico%29/

IRFWolfgang Helbig: tutkija ja taidekauppias