Lanten suku

Keskellä Lanten suvun kolme valkoista kotkaa.
Marcello Lanten vaakuna

Lantet olivat alkujaan Pisan kaupungista kotoisin oleva kauppiassuku. Suvun edustaja Gerardo Lante osti roomalaiselta Gianicolo-kukkulalta viinitarhan. Ensimmäinen Lante, joka asettui pysyvästi asumaan Roomaan, oli hänen poikansa Michele, joka myi osan isänsä viinitarhasta Turinille. Kun Turini kuoli vuonna 1551, Michele Lanten perilliset ostivat huvilan ja sitä ympäröivän maa-alueen hänen veljenpojaltaan.

Mentyään naimisiin Antonina Astallin kanssa Michele Lantesta tuli Rooman aatelisperheiden sukulainen. Marc’Antonion, Michelen pojanpojan, avioliiton myötä Lante-suku yhdistyi Della Roveren paavi- ja herttuasukuun ja samalla Marc’Antoniosta tuli Bomarzon herttua.

Suvun edustajia oli korkeissa kirkollisissa viroissa 1600-luvulta lähtien, ja sen ehkä merkittävin hahmo oli Marcello Lante, Todin piispa, jonka vaakuna on yhä nähtävissä Villa Lanten toimiston ja johtajan huoneen katoissa. Hänen nimensä oli niiden kardinaalien joukossa, jotka olivat ehdolla paaviksi vuonna 1623. Marcellon sisar oli naimisissa Borghese-sukuun kuuluneen paavi Paavali V:n veljen kanssa, ja niin Lantet olivat kohonneet nopeasti osaksi Rooman ylintä aatelistoa.

Niistä 250 vuodesta, joina huvila kuului Lante-suvulle, tiedetään melko vähän. Perheellä oli kaupunkipalatsi Rooman keskustassa Piazza Sant’Eustachiolla, eikä huvilassa siksi asuttu pysyvästi. Huvilan ympärillä oli suuri, noin yhdeksän hehtaarin puutarha, joka ulottui Sant’Onofrion luostarin puutarhalta aina Porta S. Pancraziolle asti. Osa vanhasta puutarhasta tuhoutui, kun Urbanus VIII rakennutti 1640-luvulla puolustusmuurit Gianicolon ympärille. Korvaukseksi menetyksestään Lantet saivat Viterbon kaupungin läheltä kauniin Bagnaian huvilan, joka on kuuluisa puistostaan ja suihkulähteistään.