Salone

ClemensVaakuna-leikattuSalonen suurta peilikattoa hallitsee Borghese-sukuisen paavi Paavali V:n vaakuna. Hän vieraili huvilassa vuonna 1608, ailment jolloin huvilan omistivat Lantet, ed Borghesejen sukulaiset. Myös katon kulmissa toistuvat vaakunat ovat merkkejä perheiden sukulaisuussuhteista: Borghesen musta kotka ja lohikäärme on yhdistetty Lante-suvun kolmeen valkeaan kotkaan. Katon holvien kulmissa ovat säilyneet Baldassarre Turinin ja paavi Klemens VII:n maalatut tunnukset. Paavi Leo X:n tunnukset SVAVE ja SEMPER ovat stukkoa. Clemens VII:n ovaalinmuotoisessa tunnuksessa on teksti CANDOR ILLESVS (’nuhteettomuus ei vahingoitu’). Sama tunnus löytyy myös Vatikaanin museoiden stanzoista sekä muista Medici-suvun rakennuksista, drugs kuten Villa Madamasta.Turini-vaakuna-leikattuTurinin tunnuksessa on lause ALTORE ALTO IT FIDES ALTIVS (vapaasti käännettynä ’mitä korkeampi herra sitä suurempi uskollisuus’) sekä vinttikoira, joka katsoo kohti leijonaa. Eläimet on yhdistetty valonsäteillä, jotka johtavat koiran suusta leijonan sydämeen. Tunnuksen tulkinta on selkeä: vinttikoira on Turinin symboli ja se esiintyy myös suvun vaakunassa, joka on säilynyt huvilan puutarhassa ja Turinin hautamuistomerkissä Pescian tuomiokirkossa. Leijona puolestaan viittaa Leo X:een ja Medici-sukuun, samoin kuin taustalla olevat laakerinlehdet. Tunnuksen lause korostaa Turinin uskollisuutta Leo X:ttä kohtaan.Salin kattoa aikanaan koristaneet neljä freskoa ovat nykyään Palazzo Zuccarissa. Niiden aiheina ovat antiikin Janiculum-kukkulan tarut ja legendat: Januksen ja Saturnuksen kohtaaminen, Numa Pompiliuksen haudan löytyminen, Clelian pako ja Clelian vapautuminen. Katon pienemmissä kuvakentissä on ollut 32 freskoa, joissa on kuvattu amoriineja ja mytologisia aiheita. Giorgio Vasari kirjoittaa ”Taiteilijaelämäkertojensa” toisessa painoksessa 1568, että Giulio Romano olisi vastannut myös villan maalauskoristelusta. Nykytutkimuksen perusteella salonen freskot ovat Rafaelin koulukunnan muiden taiteilijoiden, Polidoro da Caravaggion ja Maturinon maalaamia. Salonen maalausten ikonografinen sisältö on Henrik Liliuksen mukaan suorassa yhteydessä Medicien propagandaan, jonka mukaan Giovanni de’ Medicin valitseminen paavi Leo X:ksi aloitti uuden ”kulta-ajan” Roomassa.Ensimmäisessä kattofreskossa kuvattu kaksikasvoisen Janus-jumalan ja Saturnuksen kohtaaminen Janiculum-kukkulalla merkitsi antiikinaikaisen kultakauden alkua, jota 1500-luvun alussa puolestaan vastasi Leo X:n valinta paavin istuimelle. Lisäksi Leo X:n hovin korkea kirkonmies ja oppinut Egidius Viterbolainen vertaa historiateoksessaan Janusta etruskien uskonnon perustajana Pyhään Pietariin, Rooman kirkon perustajaan. Samaan aikaan kirjoittaneen Giovanni Nannin (Annio da Viterbo) mukaan kultakaudella Janus hallitsi Etruriaa yhdessä Saturnuksen kanssa.

Januksen ja Saturnuksen tapaaminen

Januksen ja Saturnuksen tapaaminen

Clelian pako

Clelian pako

Toinen merkittävä hahmo freskoissa on Numa Pompilius, legendaarinen Rooman kuningas, joka oli varhaisen Rooman uskonnollisen elämän järjestäjä ja ensimmäinen pontifex maximus. Tässäkin maalauksessa voidaan nähdä selvä yhteys paavi Leo X:een ja hänen keskeiseen rooliinsa roomalaisten uskonnollisessa elämässä. Freskot, jotka kuvavat etruskien kuninkaan Lars Porsennan ja roomalaisten välisen sodan tapahtumista voidaan myös kytkeä Medicien propagandaan. Etruskien ja roomalaisten solmima rauha vertautuu Rooman ja Firenzen liittoon Leo X:n johdolla.

Numa Pompiliuksen haudan löytyminen

Numa Pompiliuksen haudan löytyminen

Clelian vapautuminen

Clelian vapautuminen

Alkuperäisillä paikoillaan katossa on simpukkakehyksissä stukkopäitä, jotka ovat suorassa ikonografisessa yhteydessä maalauksiin. Ikkunoiden yläpuolella ovat kaksipäinen Janus ja parrakas Saturnus, itäsivulla (loggian puolella) nuori Bacchus viinirypäleterttuineen ja Ariadne, jonka alastoman rintakehän yli kulkee nauha. Eteläsivulla ovat etruskien ja roomalaisten välisen sodan päähenkilöt, roomalaisneito Clelia ja komeaan sotisopaan pukeutunut etruskikuningas Lars Porsenna. Takan yläpuolella on toinen parrakas mies, mahdollisesti Numa Pompilius, sekä naishahmo, ehkä Vesta, jonka kultti luotiin Roomaan Numa Pompiliuksen aikana. 

Salonen seinät on maalattu arvokkaita marmori- ja muita kiviseiniä jäljitellen. Mallina ovat olleet antiikin keisariajan rakennukset, kuten Pantheon. Vuoden 1974 restauroinnin yhteydessä osa tästä koristelusta tuotiin esiin ja osa seinistä jätettiin uusklassiseen ulkoasuunsa merkiksi Valadier’n vuonna 1807 tekemistä muutostöistä. Valadier’n ajalta ovat myös ovien yläpuolella olevat Antonio Canovan kipsireliefit, joiden aiheina ovat ”Sokrates Potidean taistelussa” ja ”Sokrates hyvästelee perheensä” (länsiseinä, Valentin de Boulognen taulun molemmin puolin), ”Bacchuksen syntymä” ja ”Adoniksen kuolema” (eteläseinä) sekä ”Opettaa tietämättömiä” ja ”Ruokkia nälkiintyneitä” (itäseinä, loggian puoli).Salin suuri öljymaalaus on ranskalaisen, pitkään Roomassa työskennelleen Valentin de Boulognen (1591–1632) maalaama. Taulun aiheena on Historia d’Italia: tornikruunuinen naishahmo on Italian personifikaatio ja kaksi mieshahmoa Italian kaksi suurta jokea, Tiber (symbolisoi Roomaa ja kirkkovaltiota) ja Arno (Firenze ja Toscana). Valentinin tyyli on Caravaggion mallin mukainen voimakkaine valo- ja varjokontrasteineen. Hän maalasi taulu kardinaali Francesco Barberinin tilauksesta vuoden 1628 ylimääräisen pyhän vuoden kunniaksi. Villa Lanteen maalauksen hankki arkeologi Wolfgang Helbig vuonna 1899 Palazzo Sciarran huutokaupasta.

hahmoSalone