Toinen työhuone maailmalla

IRF Taide

Syystalven 2015 Villa Lanten ateljeessa työskentelee taidemaalari Lauri Laine. Tekeillä on uusi neljän teoksen sarja, joka ammentaa samasta lähteestä kuin Laineen edellisissä näyttelyissä esillä olleet sarjat  Figuurit ja Soittajat.

Villa Lante on taidemaalari Lauri Laineelle tuttu paikka jo pitkältä ajalta. Ensimmäisen kerran Laine on asunut Suomen Rooman-instituutissa valmistumisvuonnaan 1979 Suomen Taideakatemian koulun kurssimatkalla. Ensikäynti ikuisessa kaupungissa oli järisyttävä kokemus, kun nuori taiteilija pääsi näkemään kirjoista ihailemiaan kuvia ja rakennuksia paikan päällä.

Instituutin ateljee Laineella on ollut käytössään ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja sen jälkeen käyntejä on kertynyt niin monia, että Rooma ja Villa Lante ovat käyneet kotoisiksi. Tänä syksynä Laine on Villa Lanten ateljeessa ikäänkuin väistötiloissa, kun oma työhuone Helsingissä on remontissa.

Vuosien varrella ovat tulleet tutuiksi paitsi instituutin ateljee, näkymät ja henkilökunta myös Rooman museot ja taidetarvikeliikkeet. Villa Lanteen onkin helppo palata ja töihin pääsee nopeasti: jo saapumispäivänään Laine tilasi maalauspohjia ja seuraavana päivänä hän kävi ostamassa muita materiaaleja.

Viikkon kuluttua saapumisesta on aika kuivatella aloitettua maalausta: ”Materiaali sanelee osaltaan työtahdin ja pakottaa välillä taiteilijan pitämään taukoa”, Laine toteaa. Jouten hän ei kuitenkaan ole, vaan työnteko jatkuu silloinkin, kun itse maalaaminen keskeytyy. Aina voi valmistella maalauspohjia tai käydä näyttelyissä. Taiteilijan työ kutoutuu osaksi muuta elämistä ja olemista ja on siten aina läsnä. Matkatkin ovat työmatkoja, jotka tehdään taiteen perässä.

Roomastakin on aikoinaan kertynyt paljonkin vaikutteita, mutta tälläkin kertaa Laine on tullut ensisijaisesti  maalaamaan. Työn alla on neljän maalauksen kokonaisuus, joka jatkaa samaa tematiikkaa kuin viime vuosien Soittajat ja Figuurit -sarjat, jotka ovat olleet esillä viime keväänä Galleria Heinossa.

Kimmokkeita perinteestä

Rooman taide ja arkkitehtuuri, jotka tekivät Laineeseen vaikutuksen jo ensikäynnillä, ovat jättäneet jälkensä myös hänen tuotantoonsa. Esimerkiksi joistakin 1990-luvun ja 2000-luvun ensimmäisten vuosien töistä voi tunnistaa roomalaisten kirkkojen, kuten Basilica di San Clementen, muodon ja mittasuhteet.

Laine toteaa, ettei hän ole puhtaan modernistinen taiteilija, vaan hän on aina ammentanut perinteestä, ja sitähän Roomasta löytyy. Vuosien mittaan vaikutteita on tullut ensin renessanssista ja sittemmin barokista. Barokkivaikutteiden myötä kaksiulotteinen väri, joka aiemmassa tuotannossa toi itsessään valoa teoksiin, on vaihtunut  kohdevaloon, joka tuo esiin plastiset muodot. Samalla maalauksiin on tarttunut myös barokin dramaattisuutta.

Toki myös moderismi on Laineelle läheistä. Rooman museoista hän nimeää yhdeksi suosikikseen Galleria Nazionale dell’Arte Modernan ja moderneista taiteilijoista tärkeä on muiden muassa Giorgio Morandi (1890-1964), jonka asetelmista voi aavistaa viitteitä joissakin Laineen teoksissa. Vanhemman taiteen museoista yhdeksi suosikiksi nousee Galleria Doria Pamphilji, missä on muun muassa Diego Velazquezin (1599-1660) maalaama muotokuva Paavi Innocentius X:stä, josta Laine erityisesti pitää.

Rooma ei suinkaan ole Laineen ainoa matkakohde, vaan matkailu on tuttua niin Laineelle kuin hänen töilleenkin. Näyttelyitä on ollut vuosien varrella paitsi Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa, myös Aasiassa,  Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa.Nykyisin varsinkin espanjalaiset vaikutteet ovat Laineelle tärkeitä ja hän onkin matkustanut paljon esimerkiksi Sevillassa ja Madridissa, joka on Rooman ohella toinen kotoisa paikka maailmalla. Madridiin vetävät hyvät museot, mutta siellä Laineella ei ole ateljeeta käytössä, vaan työnteko on enemmän katsomista ja piirtämistä.

Piirtäminen onkin tärkeä osa Laineen työskentelyä, sillä kun esimerksiksi jostakin maalauksesta tekee muistiinpanonomaisen piirroksen, sen näkee perusteellisemmin ja kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin. Kuvan myös muistaa paremmin ja se on helpompi palauttaa mieleen jo muutaman viivan luonnoksesta. Laine kertoo pitävänsä eräänlaista visuaalista päiväkirjaa, johon hän tallettaa näkemäänsä piirtämällä.

Havainnoista kypsyy uutta ja omaa

Nähdystä nousee vaikutteita, jotka saattavat muhia mielessä pitkänkin aikaa muuntuen vähitellen omiin kuviin sopiviksi. Laine korostaa, että vaikka toisten töistä voi saada kimmokkeita omaan tekemiseen, maalaukset syntyvät lopullisesti vasta maalatessa ja kyseessä on aina uuden, itsenäisen teoksen luominen.

Laine painottaa uteliaisuutta ja pyrkimystä olla läsnä taiteen tekemisen lähtökohtana ja edellytyksenä. Avoimeen mieleen tarttuu havaintoja ja kokemuksia, joista kuvat sitten syntyvät. Vuosien mittaan Laineen aihemaailma on kulkenut kohti plastisempia muotoja ja lähes täysin abstraktista lyhyen pohjapiirustus-vaiheen kautta esineisiin. Jo pitkäään teoksissa on esiintynyt figuureita, viitteellisiä ihmishahmoja, joiden taustalla kummittelee mm. Francisco de Zurbaránin maalaussarja naispyhimyksistä.

Muutoksia tapahtuu jatkuvasti, mutta hitaasti, ja tuotannosta alkaa erottaa erilaisia vaiheita vasta jälkeenpäin. Onkin vaikea sanoa, mihin suuntaan oma työskentely on juuri nyt kehittymässä. Maalauksista on vaikea puhua kaikilta osin, sillä niillä välitetään asioita eri tavoin kuin sanoilla. Merkitykset eivät aukea selittämällä, vaan kyse on enemmän kokemuksesta. Laine toteaakin, ettei teoksista tarvitse tietää mitään etukäteen, vaan riittää, että on valmis katsomaan niitä avoimin mielin ja kohtaamaan ne eläytyen.

Tällä kertaa Laine työskentelee Villa Lanten ateljeessa vuoden loppuun asti. Aika näyttää, millaisia maalauksia Roomasta pakataan mukaan työrupeaman päätteeksi. Roomaan Galleria Angelicaan on jo sovittu näyttelyaika ensi vuoden syksylle  14.10-4.11.2016.

Silja-Maaria Aronpuro

IRFToinen työhuone maailmalla