Post doc -stipendiaatti 2019

Marika Räsänen väitteli Turun yliopistosta 2013, ja 2017 hänet nimitettiin keskiajan kulttuurihistorian dosentiksi (kulttuurihistorian oppiaine, Turun yliopisto). Hän on julkaissut monitieteisiä tutkimuksia ennen kaikkea Tuomas Akvinolaisen pyhimyskulttiin ja reliikkeihin liittyen, esimerkiksi teoksen Thomas Aquinas’s Relics as Focus for Conflict and Cult in the Late Middle Ages. The Restless Corpse (Amsterdam University Press 2017). Monografia The Medieval Offices of Saint Thomas Aquinas (yhdessä Hilkka-Liisa Vuoren ja Seppo Heikkisen kanssa) julkaistaan Sibelius-Akatemian DocMus-sarjassa 2019.

Marika Räsäsen Post-doc tutkimus on suuntautunut pyhäinjäänteiden käyttöön lännen suuressa skismassa (1378–1417). Stipendikauden aikana hän keskittyy erityisesti reliikkeihin, dominikaanisääntökuntaan ja Rooman dominikaanien suhteeseen heitä ympäröivään maallikkoyhteisöön. Roomalainen dominikaaninen kulttuuripiiri edustaa hyvin paaviuden kriisin mikrokosmosta ja sen tarkastelu avaa näkökulman skismaan koko Länsi-Euroopan laajuisena ilmiönä.

Dominikaanit kokivat kirkon kriisin sen pohjamutia myöten. Skisma jakoi veljestön virallisesti Avignonin ja Rooman, myöhemmin myös Pisan paavia seuraaviksi autonomisesti hallituiksi ja toisiaan skismaattisiksi haukkuviksi ryhmiksi. Jakautunut järjestö oli aktiivinen tuomaan esiin näkemyksiään ja luomaan mielikuvia pyhimysten ja reliikkien kautta. He pyrkivät ottamaan myös maallikot osaksi reliikkirituaaleja ja niiden viestejä. Skisman aikana dominikaanisääntökunnassa kunnioitettiin kolmea virallista omaa pyhimystä, eli Dominicusta, Pietari Marttyyria, Tuomas Akvinolaista sekä lukuisia kanonisoimattomia maallikkopyhimyksiä, näistä yksi Katariina Sienalainen. Tuomaasta näyttää tulleen erityinen Avignonin puolueen tukipilari, kun taas Katariina, jonka dominikaanit hautasivat Rooman Santa Maria sopra Minervaan 1380, edusti Rooman paavin nimeen vannovaa kantaa. Roomassa ylipäätään reliikkien käyttö oli arkista: paavin arvovalta ja yhtenäisyys rakentuivat luontevasti Pietarin, Paavalin ja muiden suurten roomalaisten marttyyrien ja heidän hautakirkkojensa katveessa.

Lännen suuri skisma ja sen uudelleen arvioiminen mahdollisina maallikkojen arkeen vaikuttavana tekijänä on kiinnostanut Räsästä jo jonkin aikaa. Hänen mukaansa reliikkikultit, jotka läpäisivät keskiaikaisen yhteiskunnan eri kerrostumat, ovat hedelmällinen tapa tarkastella skisman luomia ruohonjuuritason ongelmia, niitä, jotka lähdevinoutuman takia jäävät useimmiten valtaapitävien intressien varjoon.

Aikaisempia stipendiaatteja täällä.

IRFPost doc -stipendiaatti 2019