Residenssitaiteilija

Instituutin residenssitaiteilijana toukokuun alusta elokuun loppuun vuonna 2018 Villa Lantessa työskentelevä Kaisa Illukka esittäytyy:

Työskentelen taiteessani ekologian ja ekologisten kysymysten parissa; mietin erityisesti sitä, kuinka koemme suhteemme ei-inhimilliseen luontoon ja kuinka tämä kokemuksemme rakentuu ja muuttuu. Jatkan Villa Lantessa teossarjaani, jossa paneudun sekä eurooppalaiseen mehiläiskulttuuriperintöön että elävään kaupunkiluontoon mehiläisten näkökulmasta.

Olen työskennellyt ekokriittisen eli luonnon esittämistä ja luontosuhteita käsittelevän kuva-, esitys- ja ympäristötaiteen parissa toistakymmentä vuotta. Erityisesti tilan jakamiseen ja yhteistoimintaan (ihmisten ja ei-ihmisten välillä) liittyvät kysymykset ovat olleet kiinnostukseni kohteena. Tähän aikaan on mahtunut teoksia, jotka pohtivat aikaa ja evoluutiota, eläinsuhteita, ympäristömuutosta, tilan- ja maanomistajuutta, empatiaa ei-ihmisiä kohtaan sekä mehiläiskulttuuria.

Ekologiseen keskinäisriippuvuuteen liittyvä teossarjani (tähän mennessä tehdyt osat: Mehiläisaktivistit ja En osaa edes tehdä kukkaa) käynnistyi Helsingissä keväällä 2014. Siinä seurataan mehiläisiä ympäri Eurooppaa, jäljitetään niihin liittyvää kulttuuria ja mytologiaa sekä ennustuksellisuutta, ja toisaalta tehdään taidetta mehiläisille ja jopa niitten kanssa. Kyse on posthumanistis-taiteellisesta lähestymistavasta: taiteen ajattelun laajentamisesta yli ihmiskeskeisyyden, luonnon ja kulttuurin vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa painottaen. Pyrkimyksenä on ymmärtää mehiläisten toimintaa ihmisten mielenmaisemassa kautta vuosisatojen. Työn taustalla on paitsi huoli mehiläiskadosta ja sen vaikutuksesta fyysisiin ekosysteemeihin, myös mehiläisten katoamisesta ihmisten ja ihmiskulttuurin mielestä, mikä on vähintään yhtä ongelmallista.

Roomassa työskentelyssäni keskeistä on perehtyä antiikin mehiläis- ja kasvikulttuuriperintöön, mytologiaan ja kuvastoon ja ylipäänsä laajemmin ajatellen länsimaisen luontosuhteen juuriin. Yhtä tärkeä osa työskentelyäni on tässä hetkessä elävä luonto eli eteläeurooppalaisen kasviston ja mehiläisten läsnäolo suurkaupungissa. Ajattelen ne työtovereinani, ja tarkkailen, kuinka ne tuottavat ”luonnon kirjoitusta” muinaisen ja kerroksellisen ihmiskulttuurin päälle, ja toisaalta toimivat vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Teen kesän kasvukauden aikana mm. ”hitaita muotokuvia” kirjontatekniikoilla erityisesti mehiläisten lempikasveista roomalaisissa puistoissa ja luontoalueilla. Meditaatio, hitaus, käsityö ja paikallisuus ovat keskeisiä käsitteitä tässä työssä. Työskentelen sään salliessa myös puistoissa ja julkisissa vihertiloissa, mikä on herättänyt aiemmin kiinnostusta ja olen päässyt juttusille ihmisten kanssa edellä mainituista teemoista. Tämä on ollut tärkeä, tosin vaikeasti suunniteltavissa ja ohjailtavissa oleva osa työtäni: kohdata ja jutella yksittäisten ihmisten kanssa taiteellisessa mutta arkisessa tilanteessa isoista ympäristönmuutoskysymyksistä. Tai ihan vain kukkien kauneudesta ja mehiläisten ihmeellisyydestä.

Kuvat: Kaisa Illukka

hahmoResidenssitaiteilija