Tiili1965-OstiaCastello

Ostiasta nettiin ja maailmankartalle

Johanna Litzen Historia

Rooman-instituutissa on tehty kansainvälisesti merkittävää tiilileimatutkimusta jo 1960-luvulta lähtien.Okranväriseen pintaan kaareutuu tuhatvuotisia kirjaimia. Ja kuvia: kasveista, capsule eläimistä, generic jumalista. Tiilet lojuvat hajallaan keskellä Ostian arkeologista aluetta. Tiilet, jotka kertovat tarinoita – joita kukaan ei kuule. Ei ennen kuin suomalaiset tutkijat höristivät korviaan 1960-luvulla.Noihin aikoihin Villa Lantessa alkoi tutkimusprojekti, joka tulisi jatkumaan vuosikymmeniä. Instituutin silloinen johtaja Jaakko Suolahti sai Italian museoviranomaisilta toimenksiannon tutkia Ostian Castellossa säilytettyä runsasta tiilileimamateriaalia, johon kukaan ei ollut aiemmin syvällisemmin perehtynyt. Aihe sopi hyvin tuolloiseen suomalaiseen klassiseen koulutukseen, joka oli painottunut piirtokirjoituksiin.Tässä vaiheessa herää helposti kysymys: Tiiliä – miksi kiinnostua niistä? Historioitsijalle vastaus on selvä, mutta maallikko voi kysyä, miksi tiilenpalasia kannattaa tutkia.Teknisestä näkökulmasta leimat auttavat arkeologeja ajoittamaan omia, muulta löydettyjä fragmentteja osaksi laajempaa kokonaisuutta. Ne kertovat kuitenkin myös jostakin pintaa syvemmästä, aikansa roomalaisesta talous- ja sosiaalihistoriasta – esimerkiksi silloin, kun tiiliin on painettu niiden tuottajien nimi tai tunnus, tai kun on selvitetty, mistä tiilien valmistamiseen käytetty savi oli peräisin. Aiemmin ei arvattu esimerkiksi sitä, että yläluokkaiset senaattorit olisivat puuttuneet perinteisiin käsityöläisammatteihin. Näyttää kuitenkin siltä, että tiilenvalmistus olisi ollut heille tärkeää liiketoimintaa. Leimat kertovat aikansa omistus- ja vauraussuhteista, koska kenellä tahansa ei ollut mahdollisuutta laittaa tehdasta pystyyn.

Roomassa nainenkin pyöritti tiilibisnestä

Tutkijat yllätti myös se, että tiilituotannon pyörittäjien joukosta löytyi runsaasti naisia. Suomessa aihetta on tutkinut erityisesti Päivi Setälä. Tiilileimat muodostavat ainutlaatuisen lähdemateriaalin roomalaisen naisen aseman tutkimiseen, koska esimerkiksi antiikin kirjallisuudesta löytyy vain vähän mainintoja naisista – noihin aikoihin ei kirjoitettu niinkään jokapäiväisestä elämästä kuin mahtipontisesta mytologiasta, joka oli miesten aluetta.Toisaalta naisten merkittävä rooli sopii ajankuvaan: roomalaisen lainsäädännön mukaan sekä tyttärellä että pojalla oli perimisoikeus, joten oli luonnollista, että Roomasta löytyi myös rikkaita bisnesnaisia.Leimoilla on merkitystä myös rakennusten ajoittamisen kannalta – parhaassa tapauksessa tiilet mahdollistavat ajoittamisen vuoden tarkkuudella. Esimerkiksi Ostian arkeologisen alueen forumin ympärillä olevan korttelin ikä on onnistuttu ajoittamaan leimojen avulla tarkasti. Lisäksi leimat voivat olla hyödyksi topografisessa tutkimuksessa; ne voivat paljastaa rakennuksen sijainnin suhteessa muihin rakennuksiin.

2000-luvun tutkimusta: digitaalisia leimoja

Osa tiilistä kantaa mukanaan myös kuviointeja. Varsinaisesta taiteesta ei voida puhua, mutta sen sijaan kuvioinnit, ns. signat, paljastavat sen, että jo Rooman valtakunnan aikaan tunnettiin meidän päiviemme bisneslogiikka: signat ovat aikansa tavaramerkkejä, joita omistajat löivät valmiisiin tiiliin kilpailijoista erottautuakseen. Kuvioinnit – kuten usein toistuvat palmun tai muratin lehdet ja tähdet – kertovat luonnon tärkeydestä aikansa ihmisille, jumalhahmot taas maallisen ja yliluonnollisen vallan sekoittumisesta.Tiilileimatutkimuksia on julkaistu erilaisina tutkimuksina ja opinnäytteinä; Helsingin yliopistossa on mm. tehty aiheesta kolme väitöskirjaa. Ostian tiilileimaeditio valmistui Eva Margareta Steinbyn toimittamana vuonna 1978. Tutkimukset ovat saaneet myös kansainvälistä mainetta, ja instituuttiin saapuukin usein asiantuntijatiedusteluja siitä, mistä tiilileimatutkimuksen hedelmiä voi löytää.Tutkimus on tuotu meidän päivinämme instituutissa tälle vuosituhannelle – vaikka varsinaiset tutkimukset aloitettiin jo 60-luvulla, vasta nykyteknologian avulla on voitu aloittaa digitaalisen tietokannan kerääminen verkkoon. Ensimmäisen kerran tietokannan luomista yritettiin jo vuonna 1987, mutta silloin tietokoneet olivat vielä alkutekijöissään. Kunnon tekniikka on kehittynyt vasta 2000-luvulla.Tietokannan avulla tutkijoiden on helppo etsiä erilaisia leimoja ja vertailla niitä toisiinsa. Professori Eva Margareta Steinbyn toimittamaa tietokantaa täydennetään kaiken aikaa.Saija RäsänenLähteenä on käytetty teosta ’Interpretare i bolli laterizi di Roma e della Valle del Tevere: produzione, storia economica e topogrtafia. Toimittanut Crister Bruun. Roma: Acta Instituti Romani Finlandiae vol 32, 2005.Tiilileimatietokantaan voi tutustua täältä.

Johanna LitzenOstiasta nettiin ja maailmankartalle