Instituuttiin saatiin ateljee – pesutuvasta työtilaksi

IRF Taide

Villa Lanten taiteilija-ateljee täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Eräs ateljeen kuuluisimmista taiteilijoista on kuvanveistäjä Laila Pullinen, jota voimme kiittää myös itse ateljeen perustamisesta.

Suomen tunnetuimpiin kuvanveistäjiin kuuluva Laila Pullinen syntyi vuonna 1933 Terijoella, mutta lahjakas nainen ei jäänyt pikkukaupungin tytöksi. Valmistuttuaan Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1956 Pullisen mielenkiinto suuntautui Italiaan – kuten monien muidenkin ajan nuorten taiteilijoiden. Näihin aikoihin italialainen kuvanveisto keräsi maailmanlaajuista arvostusta, ja Suomessa asti tunnettiin sen suuret nimet. Ihastusta herätti italialaisten taito yhdistää klassinen perinne ja nykyaika.

Pullinen itse on kuvailllut Italian kiinnostustaan näin: ”Halusin selvittää itselleni klassismin käsitettä kokonaisuutena sekä oman aikamme suhdetta siihen. Tätä varten hakeuduin Italiaan ja lähdin vuonna 1958 ensimmäiselle opintomatkalleni ensin Firenzeen, sitten Perugiaan, Roomaan, Napoliin.”

Perugiassa Pullinen halusi perehtyä kuvanveistoon, mutta suunnitelma jäi puolitiehen, kun taidekoulun opettaja ei koskaan ilmaantunut paikalle. Onneksi kaupungista löytyi kuitenkin mahdollisuus opiskella italian kieltä.

Pullinen päätyi viettämään elämästään monia vuosia Italiassa, ja osa hänen keskeisistä teoksistaan on syntynyt Roomassa. 1960-luvun alussa hän opiskeli Rooman taideakatemiassa piirtämistä ja veistoa tunnetun kuvanveistäjä Pericle Fazzinin johdolla. Taideakatemiassa syntyi lukemattomia piirroksia, mutta vain kolme veistosta.

Pikaruokaa ja taidetta terassilla

1950-luvulla Suomi menestyi Milanon triennaaleissa ja Venetsian biennaaleissa, ja näihin aikoihin avattiin myös Suomen Rooman-instituutti. Gianicolo-kukkulalla kohoavasta renessanssihuvilasta tuli tärkeä kiinnekohta monelle Italiassa työskentelevälle suomalaistaiteilijalle.

”Villa Lante on minun yliopistoni”, sanoi Laila Pullinen – ja Villa Lantessa syntyikin useita tärkeitä teoksia, kuten Mata Hari -sarjan veistosten kipsimalleja. Lopulta veistokset päätyivät esille Torinon näyttelyyn vuonna 1965.

pullinen mata hari1960-luvulla niin tavallinen asuminen kuin taiteellinen työskentelykin oli Villa Lantessa nykypäivää vaikeampaa. Talossa ei saanut esimerkiksi valmistaa ruokaa – mutta tästä huolimatta luovat opiskelijat keksivät pikaruokareseptejä, joiden avulla saattoi hetkessä lämmittää jonkinlaisen aterian. Pullinen ja hänen kumppaninsa Jaakko Sievänen eivät paljon vaatineetkaan – yhdessä pari matkasi ympäri Italiaa Lambretta-skootterilla, ja asuntona toimiva teltta kulki kätevästi mukana minne ikinä pari menikin. Boheemi elämäntapa jatkui myös Roomassa: asuminen Villa Lantessa tuntui parista liian hotellimaiselta. 1960-luvulla taiteilijan työ onnistui Villa Lantessa paremmin terassilla kuin huvilan kylmissä ja kosteissa sisätiloissa.

Terassilla Pullinen muovaili teoksia esimerkiksi rautalankaverkosta ja kipsistä – kosteiden kankaiden ja kipsin avulla syntyi hellenistisen kuvanveiston laskoksia muistuttavia muotoja. Pullinen otti vaikutteita ympäristössä levittäytyvästä taiteesta – Via Appian varrelta löytyvät marmoritorsot herättivät ihastusta, samoin Rooman seudun travertiini.

Laila Pullinen on taiteilija, joka vaikutti merkittävästi tulevienkin taiteilijoiden työskentelyyn Villa Lantessa. Vielä 1950-luvulla huvilasta ei löytynyt kunnollisia työtiloja taiteilijoille, mutta Pullinen keksi luovan ratkaisun: hän löysi talon alimmasta kerroksesta romua täynnä olevan pesutuvan ja pyysi sitä työtilakseen.

Yhdessä muiden taiteilijoiden kanssa Pullinen tarttui toimeen ja kantoi romut pois. Seinätkin valkaistiin, mutta kaikki eivät vakuuttuneet uudesta ateljeesta – kun Pullinen esitteli työtilansa Rakel Wihurille, piti Wihuri niitä niin ala-arvoisina, että päätti lahjoittaa rahaa taiteilija-ateljeen rakentamiseksi. Uusi kuvanveistoateljee otettiin käyttöön kaksi vuotta myöhemmin. Tästä saakka taiteilijat ovat voineet työskennellä avarassa tilassa, johon lankeaa lasiseinän kautta Italian aurinko. Terassilta avautuu näköala nunnaluostarin puutarhaan ja koko Roomaan.

Räjähtävää, abstraktia taidetta

Pullinen on osallistunut Italiassa useisiin yhteisnäyttelyihin, ja lisäksi italialaiset ovat saaneet ihailla hänen töitään kahdessa yksityisnäyttelyssä. Mahdollisuudet yksityisnäyttelyihin syntyivät Venetsian biennaalissa saavutetun menestyksen myötä. Biennaalin taidemyyntitoimistosta vuosina 1942-1968 vastannut Ettore Gian Ferrari kiinnitti huomiota Pullisen veistoksiin ja järjesti hänelle näyttelytilaisuudet Torinon Galleria Viottissa lokakuussa 1965 ja Milanossa Galleria Gian Ferrarissa 1966.

Yhteistyö ei tosin jatkunut pitkään – kansainvälinen galleriaverkosto olisi edellyttänyt taiteilijalta sitoumuksia, joihin Pullinen ei voinut suostua, koska se olisi tarkoittanut kieltäytymistä Montrealin maailmannäyttelyyn tulevan suuren veistoksen suunnittelusta. Tämänkin teoksen syntyhistoria liittyy Suomen Rooman-instituuttiin. Pullisen kanssa instituutissa asui turkulainen ydinfyysikko Ilkka Laakso, ja keskustelut hänen kanssaan synnyttivät idean luoda muotoja kuparilevyyn räjäyttämällä.

Omana aikanaan Pullisen materiaalivalintoja ei aina ymmärretty. Laikat, veistosten muovaaminen konepistoolilla ampumalla, puhumattakaan kuparilevyjen räjäyttämisestä dynamiitilla, nähtiin miehiseksi taiteeksi. Italiassa Pullisen vapaamuotoiset teokset kuitenkin herättivät kiinnostusta – Venetsian biennaalissa valon voittoa materiasta edustivat Pullisen kiillotetut pronssipinnat, orgaanista muotoa taas Primavera I -veistos hulmuavine pronssivaippoineen.

Pullisen veistotaide on aina pysynyt abstraktina. Hänen veistostensa yhteydessä usein viitattu hellenistiseen kuvanveistotaiteeseen sekä roomalaisen barokin dynaamisiin muotoihin. ”Molemmat ilmaisivat jotain myrskyisää ja räjähtävää, jota oli hänessä itsessään ja jolle hän halusi antaa muodon”, kuvaili Pullisen taidetta taidehistorioitsija Göran Schildt. Piirustuksissa sen sijaan ovat aina kulkeneet mukana ihmishahmot. Villa Lantessa Pullinen tapasi muita taidetta ymmärtäviä asukkaita, jotka suostuivat piirosten malleiksi, ja näin syntyi lukemattomia vartalotutkielmia.

Pullinen jatkaa yhä taiteilijan työtään. Veistosten lisäksi syntyy suurikokoisia piirustuksia. Inspiraatiota Pullinen on kertonut saavansa mm. modernin tanssin kehittäjä Pina Bauschilta, jonka töissä kiehtoo esimerkiksi antiikin Orfeus ja Eurydike -aiheen kaunis käsittely.

”Miehisistä” materiaaleistaan huolimatta Pullinen myöntää, että kuvanveisto voi olla raskasta ja likaista puuhaa, jota tehdään vieläpä ulkona siivottomissa olosuhteissa. – Sen sijaan piirtäminen on siistiä sisätyötä, saa työskennellä lämpimässä ja siistissä ateljeessa. Että se on aina juhlaa taiteilijalle, ja sillä tavalla päätin sitten juhlia tätä 80-vuotisjuhlaani, kertoi Pullinen YLE Uutisille vuonna 2013.

Saija Räsänen

FAKTA: Laila Pullinen

• Kuvanveistäjä, professori, kuvataiteen tohtori.
• Opiskellut Suomen Taideakatemian koulussa (1953-56), Accademia Pietro Vannuccissa Perugiassa (1958), ja Accademia delle Belle Artissa Roomassa (1961-62)
• Teoksia lähes 30 kotimaisessa kokoelmassa – mm. Ateneumin taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa, Helsingin kaupungin taidemuseossa, Sara Hildénin taidemuseossa
• Ulkomailla teoksia mm. Roomassa, Torinossa, Brysselissä, Kööpenhaminassa, Hampurissa, Tukholmassa, Connecticutissa ja New Orleansissa
• Tunnustuksia mm. Pro Finlandia – mitali, Espanjan Isabellan katolilaisen ritari¬kunnan kunniamerkki, Ranskan valtion Commadeur de l’Order des Arts et Lettres, Suomen Valkoisen Ruusun Komentaja-merkki

Lähteet:Villa Lante: Suomen Rooman –instituutti 1954-2004 / Päivi Setälä et al. Helsinki: WSOY, 2004.
http://yle.fi/uutiset/laila_pullinen_viettaa_juhlavuotta/6747231

IRFInstituuttiin saatiin ateljee – pesutuvasta työtilaksi