Työryhmät ja tutkimus

Ensimmäisen johtajan Torsten Steinbyn (1908-1995) aikana (johtajana 1953-1955) ei vielä järjestetty varsinaisia kursseja eikä tutkimusryhmien toimintaa. Hänen aikanaan tärkeimmän kurssin järjesti heti instituutin avauduttua Helsingin yliopiston silloinen rehtori ja säätiön hallituksen puheenjohtaja Edwin Linkomies. Viisiviikkoisen kurssin aiheena oli Augustuksen ajan Rooma, impotent ja siihen osallistui historian ja klassillisen filologian opiskelijoita, cialis joista monet, kuten Iiro Kajanto ja Päiviö Tommila, etenivät myöhemmin merkittäviin asemiin Suomen yliopistoelämässä.

Toisen johtajan, Henrik Zilliacuksen, (1908-1992) aikana (johtajana 1956-1959) instituutin toiminta lähti jo suuntaan, josta tulisi sille tunnusomainen seuraavien vuosikymmenten aikana – keskiöön nousi piirtokirjoitusten eli epigrafiikan tutkiminen. Zilliacus veti kaksi pitkää piirtokirjoituskurssia ja kokosi työryhmän, joka toimitti Vatikaanin museon Galleria Lapidarian kaikki julkaisemattomat piirtokirjoitukset. Työryhmä julkaisi piirtokirjoitukset kommentteineen esimerkillisellä tavalla instituutin tieteellisen julkaisusarjan Acta Instituti Romani Finlandiae ensimmäisenä osana vuonna 1963. Työhön liittyvät Iiro Kajannon ja Henric Nordbergin piirtokirjoituksia ja niihin liittyvää nimistöä laajemmin käsittelevät tutkimukset (Acta Instituti Romani Finlandiae II).Piirtokirjoitustutkimusta jatkoi Veikko Väänänen (1905-1997), joka johtajakautenaan 1959-1962 tutki ja julkaisi Palatinuksen seinäkirjoituksia eli graffitteja (Acta Instituti Romani Finlandiae III-IV). Toisella johtajakaudellaan vuonna 1968 Väänänen julkaisi työryhmänsä kanssa Via Triumphaliksen varrella olleen keisariaikaisen hautausmaan piirtokirjoitukset, jotka olivat löytyneet rakennettaessa Vatikaanin autovarikkoa.Historian professori Jaakko Suolahti (1918-1987) aloitti uuden aikakauden instituutin tutkimuksessa. Johtajakaudellaan 1962-1965 Suolahti aloitti tiilileimojen tutkimuksen. Aluksi tutkimus keskittyi Ostian, Rooman satamakaupungin, tiilileimojen julkaisemiseen (Acta Instituti Romani Finlandiae VII), mutta myöhemmin erityisesti Eva Margareta Steinbyn tutkimukset ovat laajentuneet koko Rooman ympäristössä kukoistaneen tiiliteollisuuden tutkimukseen.

Patrick Bruun (1920-2007, johtajana 1965-1967) ja hänen työryhmänsä sen sijaan keskittyi kokonaan uudenlaiseen aiheeseen: etruskien myöhäishistoriaan ja erityisesti heidän roomalaistumiseensa keski- ja myöhäistasavallan aikana. Tutkimukset julkaistiin vuonna 1975, mutta jo ennen sitä aiheesta oli tehty väitöskirja (Jorma Kaimio).Latinisti Tuomo Pekkasen työryhmä (johtajana 1970-1972) tutki antiikin kirjallisuuden varhaisia kirjallisia mainintoja pohjoisista kansoista ja taidehistoriotsija Henrik Lilius (johtajana 1972-1976) renessanssiajan kylpyhuoneita (nk. stufettoja). Lilius julkaisi myös laajan tutkimuksen Villa Lanten arkkitehtuurista ja kuvakoristelusta (Acta Instituti Romani Finlandiae X).Liliuksen jälkeen instituutti palasi tieteelliselle peruslinjalleen, kun Heikki Solinin (johtajana 1976-1979) työryhmä tutki ennen kaikkea piirtokirjoitusten avulla Latiumin historiaa (Acta Instituti Romani Finlandiae XV). Solin itse oppilaineen otti toimittaaksen uuden laitoksen sarjan Corpus Inscriptionum Latinarum kymmenennestä osasta, johon on tarkoitus kerätä kaikki säilyneet piirtokirjoitukset Latiumin eteläosasta, Campaniasta ja Italian saarilta.Johtajan ja hänen työryhmänsä tutkimuksen lisäksi instituuttiin perustettiin 1970-luvulla myös muita tutkimusryhmiä, jotka liittyivät ennen kaikkea suurempiin arkeologisiin projekteihin. Kaivauksia suoritettiin yhteispohjoismaisin voimin aluksi 1976 alkaen muinaisen Ficanan, Ostian varhaishistoriallisen edeltäjän alueella.Osa täällä ensi kertaa klassillisella maaperällä kaivauskokemusta saaneista arkeologeista oli myöhemmin mukana Eva Margareta Steinbyn (johtajana 1979-1982) suuressa projektissa, jonka kohteena oli Forum Romanumilla sijainneen Lacus Iuturnaen alueen historia. Projektiin kuului paitsi alueen arkeologinen tutkimus, myös siihen liittyvän laajan kirjallisen ja historiallisen tradition analysointi. Tiilitutkimuksen ohella Lacus Iuturnae-projekti on suurin ja eniten huomiota saanut yksittäinen hanke instituutin tutkimushistoriassa.

Uusi aluevaltaus oli myös Veikko Litzenin (1933-2011, johtajana 1982-1985 aihe, joka liittyi myöhäisantiikin kulttuurin murrokseen. Unto Paanasen (1934-2009, johtajana 1985-1989) työryhmän aiheena taas oli Rooman tasavallan ajan lainsäädäntö ja ennen kaikkea kansankokousten luonne ennen Gracchuksia (Acta Instituti Romani Finlandiae XIII). Anne Helttula (johtajana 1989-1992) palasi piirtokirjoitusten pariin ja julkaisi oppilaidensa kanssa Isola Sacran, Rooman keisariaikaisen satamakaupungin, Portuksen, latinankieliset piirtokirjoitukset (Acta Instituti Romani Finlandiae 30).Eva Margareta Steinby palasi instituutin johtajaksi vuosina 1992-1994, mutta siirtyi sitten Oxfordin yliopistoon professoriksi eikä täten ehtinyt perustaa varsinaista työryhmää. Hänen seuraajansa Päivi Setälän (1943-2014, johtajana 1994-1997) työryhmän aiheeksi muotoutui naiset, varallisuus ja valta Rooman keisarikunnassa (Acta Instituti Romani Finlandiae 25).Myöskään Christer Bruun (johtajana 1997-2000) ei ehtinyt perustaa omaa työryhmää johtuen Villa Lanten korjaustöistä (instituutti oli kiinni koko vuoden 1998-1999), mutta hänen johtajakautenaan järjestettiin instituutissa ennätysmäärä kansainvälisiä seminaareja mm. roomalaisesta vesihuoltojärjestelmästä ja tiiliteollisuudesta, joiden esitelmät on julkaistu instituutin julkaisusarjassa (Acta Instituti Romani Finlandiae 23, 27 ja 31).Christian Krötzl (johtajana 2000-2003) valitsi työryhmänsä aiheeksi kommunikaation ja sen moninaiset piirteet keskiaikana (Acta Instituti Romani Finlandiae 39) ja Mika Kajava (johtajana 2003-2006) oraakkeli-instituutiot ja oraakkelikonsultaatiot hellenistisellä ja roomalaisella ajalla (Acta Instituti Romani Finlandiae 40). Kaj Sandberg (johtajana 2006-2009) oppilaineen tutki tasavallan Rooman julkista oikeutta ja Katariina Mustakallion (johtajana 2009-2013) tutkimusryhmä keskittyy lapsuuteen, nuoruuteen ja uskontoon antiikin ja keskiajan maailmassa. Nykyisen johtajan Tuomas Heikkilän (2013-) tutkimusaiheesta voi lukea täältä.Arkeologisia kaivauksia on tehty yhteispohjoismaisin voimin Nemi-järven rannalla, jossa vuosina 1998-2002 kaivettiin esiin laaja keisarillinen huvila. Lisäksi instituutti on avustanut muita arkeologisia projekteja, kuten Crustumeriumin kaivausprojektia.Instituutin piirissä on työryhmien ohella tehty paljon yksittäisiä tutkimuksia. Johtajan lisäksi tärkeimmät ja pitkäaikaisimmat instituutin tutkijapaikat ovat Wihurin stipendiaatit (v. 1965 alkaen) ja assistentit (v. 1973 alkaen). Assistentuuri muutettiin post doc -toimeksi eli lehtoraatiksi 2009. Instituutti on julkaisut sarjassaan useita heidän tutkimuksiaan, joista mainittakoon Paavo Castrénin, Mika Kajavan, Antero Tammiston ja Kaj Sandbergin väitöskirjat. Lisäksi Acta-sarjassa on julkaistu instituutissa pidettyjen kansainvälisten seminaarien esitelmiä.

Johanna LitzenTyöryhmät ja tutkimus