Arkkitehti­stipendiaatti avaa roomalaisten kirkkojen kerrostumat 3D-mallinnuksella

IRF Stipendiaatit, Tutkimus

Rooman-instituutin arkkitehtistipendiaatti Pyry Vihanninjoki innostuu löytäessään samasta rakennuksesta antiikin temppeleiden, keskiajan kirkon ja modernin rakennuksen jäänteitä. Kerroksellisuus tuo arkkitehtuuriin seikkailullisuutta.

Gianicolo-kukkulan pinjat heiluvat kevyesti tuulessa. Aurinko nousee pian sille korkeudelle, että se polttaa selkää. Arkkitehti-opiskelija Pyry Vihanninjoki laskeutuu heti aamusta puiden varjostamaa mäkeä alas vanhaan historialliseen keskustaan – vieraillakseen kolmessa roomalaisessa basilikakirkossa: San Nicola in Carceressa, Santi Cosma e Damianossa ja Santi Giovanni e Paolossa. Kirkot on tärkeä nähdä omin silmin, koska niitä Vihanninjoki tutkii Oulun yliopistoon tekemässään diplomityössä.

Tällä hetkellä Vihanninjoki on kaukana synnyinkaupungistaan Oulusta. Rooman-instituutin arkkitehtistipendin turvin hän voi jatkaa diplomityötään Roomassa puolen vuoden ajan. Stipendi antaa vuosittain yhdelle arkkitehtiopiskelijalle mahdollisuuden asua renessanssihuvilassa ja toteuttaa omaa projektiaan.

Vihanninjoki on nyt ensimmäistä kertaa Rooman-instituutissa. Alun perin Villa Lante ja sen tarjoamat mahdollisuudet tulivat tutuiksi instituutin järjestämällä kurssilla Tammisaaressa vuonna 2011.

– Viime kesänä päätin, että nyt on aika valmistua, ja ajattelin, että stipendi antaisi hienon mahdollisuuden pidempiaikaiseen työskentelyyn Roomassa. Jo alun perin mietin, että tämän täytyisi olla asuinkokemuksena ainutlaatuinen; harvoin on mahdollisuus asua 1500-luvun huvilassa. Suomessa yhtä vanhat, klassista tyyliä jäljittelevät rakennukset ovat hyvin harvinaisia, Vihanninjoki sanoo.

3D-mallilla selvyyttä rakennusten kerrostumiin

Vihanninjoen elämässä ovat vuorotelleet työ ja opiskelu – jo useamman vuoden ajan hän on työskennellyt opintojen ohessa eri arkkitehtitoimistoissa. Vuosi 2010-2011 kului vaihdossa Tukholmassa Kungliga Tekniska högskolanissa.

Basilica di San Nicola in Carcere

Basilica di San Nicola in Carcere

Töiden aikana Vihanninjoki havaitsi, että vanhojen rakennusten ajallisia kerrostumia on vaikea hahmottaa esimerkiksi pohjapiirrosten perusteella. Avuksi kannattaakin hänen mielestään ottaa 3D-mallinnus, joka on jo arkipäivää arkkitehtuuripiirustuksissa.

– Kun ajallisia kerroksia on paljon, paljaalla silmällä voi olla vaikea hahmottaa, missä yksi alkaa, missä toinen loppuu, missä rajat menevät. Visuaalisella 3D-mallilla kerrostumat voi eritellä esimerkiksi eri värein, jolloin rakennusta voi tarkastella eri kohdista leikattuna.

Vihanninjoen tavoitteena on tutkia työssään kerroksellisuuden ilmiötä, mutta sitä on luontevaa lähestyä itse esimerkkikohteiden kautta.

Basilikakirkot valikoituivat tutkimuksen kohteiksi juuri pitkän ajallisen jatkumon vuoksi – ne ovat keskiaikaisia kirkkoja, joiden alta löytyy myös antiikin aikaisten temppeleiden ja asumusten jäänteitä. Pikkuhiljaa päälle on rakennettu lisää myös keskiajan jälkeen.

San Nicola in Carcere-, Santi Cosma e Damiano- ja Santi Giovanni e Paolo- kirkoista on jo olemassa tutkimusta. Niinpä Vihanninjoki voi tässä vaiheessa edetä työssään kirjallisten lähteiden ja pohjapiirustusten avulla. Roomassa hänen tarkoituksenaan on tutustua kohteisiin perin pohjin ja palata vielä Ouluun hiomaan työ loppuun, koska sieltä löytyy ohjaajakin.

Rakennukset, joissa on enemmän ajallista kerroksellisuutta, näyttäisivät olevan sattumanvaraisempia kuin täysin eheinä säilyneet rakennukset. Jokin osa niistä on saattanut kadota, jokin sortua.

– Arkkitehtuurikokemuksen näkökulmasta astuminen ajallisesti kerrokselliseen rakennukseen näyttäytyy seikkailullisena tilallisten siirtymien vuoksi – kun tilojen järjestykseen liittyvät ennakko-oletukset eivät toteudukaan ennaltakuvitellulla tavalla, sanoo Vihanninjoki.

Vihanninjoen valitsemat kohteet sulautuvat ympäristöönsä, kaikki niistä ovat osa suurempaa rakennettua ympäristöä.

– Melkein kiersin korttelin ympäri ennen kuin löysin San Nicola in Carceren; ihmettelin, että missä se oikein on, tunnustaa arkkitehti.

Ei ajallista perspektiiviä – tuloksena keinotekoinen ympäristö
San Nicola in Carcere sisältä

San Nicola in Carcere sisältä

Vanhat rakennukset kiehtovat Vihanninjokea myös käytännön työssä. Kolmannen vuosikurssin jälkeen hän mietti, haluaisiko työskennellä toimistossa, jossa suunniteltaisiin uusia rakennuksia ja suuria aluesuunnitelmia – vaiko paikassa, jossa keskityttäisiin täydennys- ja korjausrakentamiseen. Vihanninjoki valitsi jälkimmäisen; häntä kiinnostaa se, mitä vanhaan voi lisätä. Toisaalta valinta on myös pragmaattinen – hän uskoo täydennysrakentamisen lisääntyvän tulevaisuudessa, jolloin töitäkin on luvassa.

Kyseessä on kuitenkin myös esteettinen valinta. Rakennettu ympäristö, josta puuttuu ajallinen ulottuvuus, synnyttää helposti keinotekoisen vaikutelman. Tärkeää on myös se, että materiaalit ikääntyvät kauniisti.

– En suosi materiaaleja, jotka kiiltävät ensimmäisen vuoden, mutta ikääntyvät rumasti. Vaikka tämä on ihannetilanne; tosielämässä arkkitehdin vaikutusmahdollisuudet on tietysti aina sidottu hankkeen ajankäyttö- ja budjettiraameihin, Vihanninjoki sanoo.

Roomassa Vihanninjoki viihtyy mielellään puoli vuotta. Ammatillisen tulevaisuutensa hän näkee kuitenkin Suomessa, koska arkkitehtuuri on usein paikallista – joka maassa on omat rakentamisen traditionsa. Esimerkiksi Italia on kivirakentamisen luvattu maa, kun taas Suomessa on perinteisesti käytetty puuta.

Tulevaisuuden arkkitehtuurin suuntana on teknologian lisääntyminen kaupunkiympäristössä, Vihanninjoki uskoo. Hän näkee myös kaupunkien kerroksellisuuden lisääntyvän – kuten aiemmin on käynyt basilikakirkoille, Villa Lantelle tai itse Roomalle.

– Rakentamisen toivoisi muuttuvan huomattavasti tiiviimmäksi kuin se tämän hetken Suomessa on. Tässä suhteessa voisimme ottaa mallia Italiasta. Italiassa taas voitaisiin ottaa mallia Suomen selkeästä tie- ja kulkuväylien hierarkiasta, arvioi Vihanninjoki.

Saija Räsänen

IRFArkkitehti­stipendiaatti avaa roomalaisten kirkkojen kerrostumat 3D-mallinnuksella