Kirjan olemusta selvittämässä

IRF Tutkimus

Barbara BordalejoTutkija Barbara Bordelejon mukaan kirja katoaa vasta silloin, kun kukaan ei enää muista sen tarinaa.

Mikä on kirja? Kysymys vaikuttaa ensisilmäyksellä absurdilta. Tuossahan niitä on, kirjoja hyllyissä. Kansissa nimet ja sivuilla numerot.

Vastaus ei kuitenkaan ole niin selvä kuin ensikysymällä näyttäisi, selvisi Katholieke Universiteit Leuvenissa Alankomaissa digitaalista humanismia tutkivan Barbara Bordalejon pitämässä esitelmässä Villa Lantessa 25. maaliskuuta. Bordelejo etsi kirjan määritelmää – kirja ei ole vain fyysinen muoto, sivuja kansien sisällä. Siinä yhdistyvät fyysinen ja henkinen ulottuvuus, teksti. Bordalejo pitää ajatusta uudenlaisena – aiemmin kirjasta on puhuttu lähinnä käsikirjoituksen, materiaalisen ulottuvuuden merkityksessä.

Nykyaikana kirjan materiaalinen puoli voi tarkoittaa paitsi perinteistä käsikirjoitusta tai painettua kirjaa, myös sähköistä, lukulaitteelta luettavaa kirjaa. Tämäkään ei kuitenkaan tuo esiin kirjan koko olemusta.

– Esimerkiksi Odysseus oli kirja jo ennen kuin se tunnettiin kirjallisessa muodossa – silloin, kun se esiintyi vain suullisena kertomuksena, Bordelejo sanoo.

Myös suullinen kertomus voi siis olla Bordelejon mielestä kirja. Hän kutsuu kirjaksi esimerkiksi näyttelijä Roberto Benignin lausumia Divina Commedian resitaatioita. Kirjallisen teoksen katoamiseen ei Bordelejon mielestä riitä se, että kaikki teoksen fyysiset kopiot katoavat – kirja säilyy siihen saakka, kun se pysyy jonkun mielessä. Niin pitkään, kun joku osaa kertoa tarinan. Vasta viimeisen kertojan kuoltua kirja häviää.

Tulevaisuudessa sähköisten kirjojen merkitys lisääntyy, mutta fyysiset teokset eivät täysin katoa, Bordelejo uskoo. Viidenkymmenen vuoden kuluttua painetuista kirjoista on ehkä tullut luksustuotteita: esimerkiksi valokuvaus- tai keittokirjoja saatetaan yhä painattaa. Sähköiset ja interaktiiviset kirjat valtaavat kuitenkin alaa.

Bordalejo pitää sähköisten kirjojen kautta positiivisena kehityksenä – koko ihmiskunta muuttuu, joten niin muuttuvat kirjatkin. Sähköisyydessä on ekologinen näkökulmansa – Bordalejon mielestä on luonnon kannalta suurta haaskausta ostaa paperipokkari, lukea se kerran ja heittää pois. Sähkökirjat säästävät maapallon puita.

Joitakin ongelmakohtia sähköisissä kirjoissa kuitenkin yhä on, Bordalejo huomauttaa – ne eivät kestä esimerkiksi vettä.

– Monen unelma olisi lukea kirjaa kylvyssä tai uima-altaalla. Olen sitä yrittänyt, mutta huonolla menestyksellä. Nyt sähkökirjat eivät vielä ole valitettavasti vedenkestäviä.

Toinen ongelma on energiankulutus – kun sähköisestä kirjasta loppuu virta, pimenevät sivut. Bordalejo haaveilee, että tulevaisuudessa sähkökirjoja voitaisiin ladata auringonvalon tai muun uusiutuvan energian avulla.

Kirjan olemuksen selvittely voi maallikon silmissä vaikuttaa epäolennaiselta. Miksi tutkia, mikä kirja on, kun sen sijaan voitaisiin analysoida tarkemmin jonkin teoksen sisältöä?

– Koska meidän on tiedettävä, mistä puhumme. Jos emme ymmärrä peruskäsitteitä, eivät muutkaan onnistu ymmärtämään meitä, selittää Bordalejo.

Barbara Bordelejo on tekstikriitikko, kustannustoimittaja ja digitalisoinnista kiinnostunut humanisti. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja lingvistiikkaa Venezuelassa, ja vuonna 2003 hän suoritti kaksi tohtorintutkintoa: toisen englantilaisessa ja amerikkalaisessa kirjallisuudessa New York Universityssa, toisen taas keskiaikaisessa englantilaisessa kirjallisuudessa De Montfort Universityssa. Vuodesta 2003 lähtien hän on työskennellyt yhteensä neljässä yliopistossa kahdella eri mantereella, ja vuoden 2014 lokakuusta lähtien hän on toiminut tutkijana Katholieke Universiteit Leuvenin digitaalista humanismia tutkivassa hankkeessa.

Saija Räsänen

IRFKirjan olemusta selvittämässä